Pientä kukkapenkkiprojektia

Kukkapenkkiprojektit näyttävät alkuun aina niin masentavilta... Tässä hennot lamopeikonkellot, itse siemenistä kasvatetut.

Lamopeikonkello

Viime vuoden siemenkasvatukset eli mirrinmintut voivat hyvin. Nämä olivat viime vuonna vissiin ainoat perennat, joiden kasvatus onnistui.

Mirrinminttu

Ja tässä päivänkakkaroita (?), jotka eivät myöskään näytä aivan firmassa laitetuilta. ;)

Rentoakankaali kukkii jo omenapuun juurella, vuodenputken lehtikin pääsi kuvaan.

Ja yksi kuva vielä tästä ihanasta muhkeasta tulppaanista. Ovat nyt kukkineet jo lähemmäs pari viikkoa.

Mitä kuuluu puutarhaan?

Pientä kuvapäivitystä näin syyskuun alkuun. Vielä puutarhassa riittää kukkia ja lämpimät syyspäivät olisivat tervetulleita muun muassa lasin alla kypsyvien melonien kannalta...

Kesäkukat jaksavat kukkia, sininen lobelia ja punaiset pelargonit. Näitä istuttaessa en tiennyt minkä värisiä pelargonian pistokkaita olin laittamassa. Kukkia ei vielä ollut, enkä pistokasoperaatiossa ollut mitenkään merkinnyt ruukkuja. Hyvällä tuurilla tuohon sattui vierekkäin kaksi kirkkaanpunaista.

Lumihiutaleen kukoistus ei ole osittanut minkäänlaisia hiipumisen merkkejä. Kesän ostospelargoniassa on runsaasti uusia nuppuja, toivottavasti avautuvat vielä.

Mirrinminttu aikoo vielä aukaista kukkansa. 

Akankaalia on istutettu taas yhden omenapuun juurelle. Pikku hiljaa leviävät puutarhassamme ruohonleikkuuta helpottamaan. Rönsyjä nämä tekevät runsaasti ja peittävät pian paljaan alan nopeasti kokonaan.

Kasvimaata koristavat syyskesällä kehäkukat. Näiden suhteen on melkoisen helppoa päästä omavaraiseksi, siemeniä tulee rutkasti ja kerääminen on helppoa.

Kesäkurpitsa puskee uusia alkuja, jotka tosin kasvavat kokoa vain lämpiminä päivinä.

Hundreds and thousands- kirsikkatomaatit alkavat vihdoin punertua. 

Kasvimaa täyteen kurpitsoita

 Köynnöskrassit pääsivät eilen illalla ulos lopulliselle kasvupaikalleen. Tuo tuki ilmestyi alakerran nikkarointipajasta viikonloppuna, ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Kunpa nyt krassit vain viihtyisivät ja lähtisivät kasvamaan ja kiemurtelemaan tukea pitkin.

Köynnöskrassit istutuksen jälkeen

 Suuri päivä koitti myös kurpitsoille, joita varten laajennettiin kasvimaata taas muutama neliömetri. Taimet ovat olleet karaisussa parisen viikkoa, ja nyt saivat jäädä pysyvästi ulos. Kurpitsan taimen päälle taittelin vielä suojaharson kaksin kerroin. Nyt on kasvimaa (taas) täynnä, ja muutamia siemeniä pitäisi vielä saada jonnekin kylvettyä.

Myskikurpitsat etualalla, kesäkurpitsat takana

 
Salaattikleitonia on kasvanut tämän verran. Jokokohan tuosta voisi pian alkaa napsia? Salaattikleitonia on minulle ihan uusi tuttavuus. Hyötykasviyhdistyksen mukaan lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan esimerkiksi keitoissa, ja leivän päällä. Ja syksyllä pitäisi olla hyvin kestävä, jopa pikkupakkasen suhteen, joten satoa pitäisi saada vielä paljon muiden salaattien jälkeen.

Salaattikleitonia

Hyötykasviyhdistyksen salaattisekoitus muistuttaa retiisin taimia, mutta ehkä tuostakin vielä salaattia saadaan.

Salaattisekoitus

Piti vielä napsaista kuva omenapuiden alta, rentoakankaalissa on nyt niin upeat värit. Olisi tämä puutarhurointi helppoa, jos kaikki kukoistaisi yhtä vaivattomasti kuin akankaali.

Tästä ei saa nyt ajaa ruohonleikkurilla, arvasittekin varmaan miksi. :) Hienosti ovat ahomansikat levinneet ympäri pihaa, viime vuonna ei niitä tällä paikalla ollut.