Mielestäni allaoleva kuva kuvaa parhaiten Mustilan havumetsiköiden tunnelmaa, enpä ole juuri vastaavissa ollut. Kiersimme noin 2,5 kilometrin lenkin lastenvaunujen kanssa helteisenä päivänä. Vaunut suosittelen kyllä jättämään kotiin. Metsiköissä oli kuitenkin ihanan vilpoista ja rauhallista, aukeammissa kohdissa taas paahtavan kuuma.
Mustilassa |
Suomen vanhimmat Douglas-kuuset ja hauskat kävyt, joihin intiaanilegendan mukaan on jäänyt hiiri jumiin. Vain kädet ja jalat pilkistävät ulos. ;)
Douglas-kuuset |
Metsäkirkko oli rakennettu aivan äskettäin, olisiko valmistunut viime kesänä? Kaunis ja tunnelmallinen paikka.
Metsäkirkko |
Havupuista ei helteessä oikein sanut kauniita kuvia, kun valoa oli jo melkein liikaa. Polku oli hyvin opastettua ja puut oli selkeästi merkattu.
Alppiruusut eivät tähän aikaan vuodesta olleet parhaimmillaan. Voi vain kuvitella miten loisteliasta alppiruusutarhassa on keväällä kukinnan aikaan.
Alppiruusut |
Puistokahvilassa olimme ainoat asiakkaat ja nautimme herkulliset palat toscakakkua ja mustikkapiirasta. Kahvila oli siisti ja tunnelmallinen, myös hauskat maalatut ikkunat kiinnittivät huomion.
Puistokahvila |
Ei olisi pitänyt kurkistaa taimipuolelle, himo heräteostoksiin heräsi heti. Kotiinviemiseksi valitsin seljapihlajan ja japaninruusukvittenin. Molemmat ovat nyt paikoillaan puutarhassamme ja odotan innolla, miten selviävät. Kotona nimittäin pupu(?) oli käynyt poissaollessamme järsimässä muun muassa karviaisen versoja.
Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Arboretum myös myy kylmänkestävien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia. (http://www.mustila.fi/)