keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tee itse taimihylly

En tiedä huomasiko moni, mutta uuden Yhteishyvän etusivulla vinkattiin kotipuutarhurille nikkaroitavan taimihyllyn ohjeista. Enempää ei paljastettu, mutta avasin heti koneen ja klikkailin itseni Yhteishyvän tee itse-sivuille. Ja tämä hyllyhän on aivan loistava idea! Jopa minua häiritsevät vähän kaikki etelän puoleiselle ikkunalle raahatut pöytätasot ja nille levitetyt purnukat multineen, ja muulla perheellä taitaa myös olla hermo kireällä asian johdosta. Kuitenkin purkit ovat tuossa vielä muutaman kuukauden ajan, joten olisihan se niin sanotusti ihan kiva, jos näkymä olisi hieman siistimpi.

i_taimihylly1.jpg
Tee-se-itse taimihylly
Paljon maanittelua ei siis tarvittu, jotta ainakin noin teoriassa tuollainen meillä valmistuu ensi viikonloppuna. Toivottavasti saan kuvamateriaalia koottua! Toisaalta en tiedä mahtaako käydä niin että lisää tilaa = uusia ideoita + entistä enemmän purkkeja? Tässä on vielä linkki hyllyn ohjeisiin.

Blogeissa on ollut viime aikoina paljon hauskoja ideoita itsetehtyihin idätys- ja taimiruukkuihin. Pikkuruukkuja onkin helppo tehdä tarvikkeista mitä kaikilta löytyy kotoa, esimerkiksi vanhoista sanomalehdistä ja vessapaperirullien hylsyistä. Lisäksi maitopurkin pohjat ja jugurtti yms. kipot voi kierrättää. Geraniumin blogissa vinkattiin, että kuumennetulla metallisella grillitikulla saa helposti taimiruukun pohjaan reiät tehtyä. Olisi hauska tietää mitä mieltä te olette,  voittaako sekalainen kierrätetty sekamelska vai tarkoitusta varten erikseen hankitut kaupan muoviset istutusruukut? Itse olen vähän kahden vaiheilla, viilis-purkeissa on oma fiiliksensä, mutta musta muoviruukkurivi toisi kivaa professionaalista lookkia. Hmm. Lisäksi niissä olisi pohajareiät valmiina.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Puutarhasuunnittelukurssille!

Olen niin innoissani, että piti tulla heti tänne kirjaamaan hyvät uutiset ylös. Sain nimittäin juuri 11. varasijalta paikan paikallisen kansalaisopiston pihan ja puutarhan suunnittelukurssille! Jes! Pian pääsen esittelemään mm. tätä piirrustusta kukkapenkkisuunnitelmastani ja toivottavasti saamaan myös hyvää palautetta ja uusia ideoita. Muutama uusi piirrustuskin täytynee ehtiä valmistella ennen lauantaita...

Suunnitelma kukkapenkistä, vaihe I odottaa kritiikkiä

Heräsin myöhään ilmoittautumaan tuolle kurssille, taisi olla vasta ihan pari viikkoa sitten. Silloin tilanne näytti melko toivottomalta, mutta ajattelin että ainahan noita peruutuksia tulee. Juuri tänään pohdin päivällä töissä, miten mahtaa käydä ja puhelinsoitto kotimatkalla nosti tunnelman kattoon!

Kurssin järjestää siis Hiiden opisto ja kurssi on kahtena seuraavana lauantaina (3.3. ja 10.3.). Jos jotakuta muuta kiinnostaa näin viime hetkellä, niin paikkoja kannattaa siis vielä kysellä opintotoimistosta. Onko teillä muuten kokemusta näistä työväen- ja kansalaisopistojen puutarhakursseista?

Alla vielä kuva eilisestä sunnuntain kahvi & pannari -hetkestä keväisessä auringonpaisteessa. Tänään töissä oli todella sellainen olo, että olisi saanut rauhallinen viikonloppu vain jatkua. Onneksi maanantait ovat pahimpia, eikö? Ja siitäkin taas selvittiin. :)

Kahvia, pannaria ja omenahilloa omista viime kesän omenoista

lauantai 25. helmikuuta 2012

Kuvia pikkutaimista, taipuvat toiveikkaasti aurinkoon

Ei taida pikkupaprikoille ja basilikoille olla vielä näin helmikuussa tarpeeksi valoa. Poikkeuksetta kaartuvat kaikki meidän pikkutaimet kohti aurinkoa ja eteläikkunaa. Näissä kuvissa on siis kulunut noin puolitoista viikkoa itämisestä, kaksi viikkoa sitten kylvin siemeniä ja alle viikossa itivät. En ole hankkinut kasvivaloa erikseen, toiveikkaana odotan että kasvavat ilmankin.

Pikku paprikantaimet, yhdellä hauskasti siemenen kuori edelleen lehtien päässä. :)

Basilikan taimien varttumista odotan vesi kielellä!
Nyt pelargonioiden mullanvaihtoon, moik! :)

torstai 23. helmikuuta 2012

Kirja-arvostelu: Suomalainen piha ja puutarha

Olen alkanut kerätä tuonne blogin yhdelle sivulle puutarha-aiheisia kirja- ja lukuvinkkejä. Toivottavasti näistä on jollekulle iloa, jos pohdit vaikka puutarha-aiheista lahjaa! Nyt esittelyssä ensimmäinen puutarhakirjani, joka on hyvin selattu, erityisesti hyötypuutarhaosion osalta. Tähän kuitenkin yleensä palaan muiden kirjojen selailun jälkeen ja tätä puutarhakirjaa on taas kovasti kevättä odotellessa luettu.

Alanko, Koivunen, Regårdh ja Saario: Suomalainen piha ja puutarha

Alanko, Koivunen, Regårdh ja Saario:
Suomalainen piha ja puutarha
Suomalainen piha ja puutarha on ensimmäinen puutarhakirjani, jonka sain äidiltäni lahjaksi. Kirjasta saa todella hyvää perustietoa ja ideoita oman pihan suunnitteluun ja toteutukseen. Kirja on jaettu kolmeen osa-alueeseen: Pihan suunnittelu ja rakentaminen, Koristekasvit ja Hyötypuutarha. Mielestäni kirja sopiikin todella hyvin esimerkiksi lahjaksi puutarhanhoitoa aloittavalle, sillä tämän kirjan avulla pääsee hyvin alkuun puutarhaharrastuksessa. Plussaa kirja saa suomalaista näkökulmastaan, kaikki kuvat ovat hyvin kotoisia ja kirjoittajina on suomalaisia asiantuntijoita, kuten Pentti Alanko. Tämän siis ostaisin puutarhakirjaston perusopukseksi. Eri lajikkeiden kuvia ei tästä kirjasta löydy valtavia määriä, kirja on enemmän asiapitoinen. Varsinkin hyötypuutarha ja hedelmätarha osio käydään mielestäni todella perusteellisesti läpi.

Voit tilata kirjan esimerkiksi täältä.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kaunein kranssi pajunkissoista ja mustikanvarvuista

Sain tämän ihastuttavan kranssin valmistujaispäivänäni kummitädiltäni. Kranssissa on mustikanvarpuja ja pajunkissoja. Pajunkissoja on heillä päin Satakunnassa ollut lähiojan varrella jo ennen joulua. Kuulostaa kyllä todella aikaiselta, mutta onhan se totta että ennen joulua näytti kyllä melkein nurmikkokin vihertävän! Lumi ja pakkaset tulivat vasta tammikuussa, ovat nämä talvet kummallisia.


Kunpa itsekin joku päivä oppisin punomaan yhtä kauniita kransseja. Ei taida vaan aika maailmassa riittää kaikkeen mukavaan... Tämä on nyt meidän kuistin ovessa sisäpuolella, ulkosalla on joulumarkkinoilta ostettu joulukranssi. Senkin totesin aikoinaan maailman kauneimmaksi, kylläpä on onnistanut kun nyt on kaksi maailman kauneinta. :)



Hain netistä josko olisin löytänyt hyvää opaskirjaa kranssien tekoon. Sellaista ei kuitenkaan tullut vastaan (vinkatkaa jos tiedätte!), mutta sen sijaan törmäsin tähän Sisusta risusta! -kirjaan (ilmestyy maaliskuussa). Aivan loistava nimi muuten kirjalla ja kuulosti sisällöltään todella kivalta. Pienellä googlailulla löysin myös kirjoittajan blogiin, jossa osaltaan esimakua kirjan sisällöstä ja ekosisustuksesta yleisesti, käykää kurkkaamassa!

Koivunrisut kietoutuvat helposti näyttäviksi koristeiksi ja käyttöesineiksi. Risutyöt sopivat hyvin aloittelijalle, koska niihin ei tarvita kalliita materiaaleja eivätkä tekniikat ole monimutkaisia: tarvitset vain risuja, rautalankaa ja mielikuvitusta. Risuja löytyy metsäretkiltä tai mökkipihasta, ja töissä voi käyttää koivunrisujen lisäksi villiviiniköynnöksiä, heiniä, sammalta, mustikan- ja puolukanvarpuja, havupuiden oksia, käpyjä ja jäkälää.

Risusta! neuvoo, miten teet vaikkapa rosoisenkauniin risukranssin ulko-oveen, keväisen pajunkissakorin ja punotun eteismaton sekä käyttöesineitä pannunalusista ruukunsuojuksiin. Teoksen ohjeita on helppo muunnella omannäköisiksi: valkoisella spraylla saat risukransseihin ihanan huurteisen ilmeen, pääsiäisenä risutöitä voi koristella höyhenillä ja joulunaikaan sopivat taikataikinapiparit. Karheapintaiset risutyöt sopivat elävöittämään oman kodin sisustusta mutta ilahduttavat myös tuliaislahjana.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Ilmastodieetti

Aloin lauantai-illalla katsella Ylen Areenasta Ilmastodieetti-ohjelmasarjan jaksoja ja ajattelin nyt vinkata ohjelmasta täälläkin. Areenasta löytyy edelleen neljä jaksoa, kannattaa käydä katsomassa. Ohjelmassa neljä erilaista perhettä on ilmasto'dieetillä' vuoden verran, heidän hiilijalanjälkensä punnitaan vuoden alussa ja sitä pyritään sitten vähentämään. Ohjelmassa on hyvää asiaa, mutta paikoitellen oli mielestäni vähän tylsästi tehty. Johtunee tosin ainakin osittain siitä, ettei arkielämästä, työmatkapyöräilystä ja jämistä kokkaamisesta saa niin hirveän hehkeätä millään. :) Ohjelman mukaan kestävä tila hiilidioksidipäästöjä henkeä kohti olisi 2000 kiloa vuodessa, mikä tuntuu käytännössä mahdottomalta. Kävin punnitemassa itseni Ilmastodieetti.fi -sivustolla, ja meilläkin syntyi noin kuusinkertainen määrä henkeä kohti. 


Omaan hiilijalanjälkeeni suurin vaikuttava tekijä on asuminen, mikä ei sinänsä ole yllätys. Neliöitä meidän talossa on yksinkertaisesti liikaa henkeä kohti ja lisäksi talo lämpiää öljyllä. Ruuan ja kierrätyksen suhteen sain hyviä pisteitä. Lisäksi omasta autosta säästän työmatkakilometrejä nopealta arviolta noin 25 000 vuodessa, kun kuljen bussilla. Kuulostaa noin rahansäästönkin kannalta ihan fiksulta! Kun miettii omaa hiilijalanjälkeään ja kulutustaan niin kannattaakin miettiä, mitkä ovat ne isoimmat jutut mihin voi vaikuttaa. Se jos käyttää hammasmukia on aika pikku juttu verrattuna siihen, että hurauttaa vaikka pari sataa kilometriä autolla... Hankalinta omasta mielestäni onkin juuri se, että nähdäkseen ystäviä ja sukulaisia pitäisi käyttää autoa, ja joskus lentokonettakin, joten miten sitä millään pystyy välttämään? Yksi hyvä ajatus on mielestäni se, että harventaa, mutta pidentää käyntejä. Onnellisuus-asteikolla lopputuloksen pitäisi kaiketi olla sama.


Ohjelman myötä mietin myös omaa kulunutta vuotta ekologisuuden kannalta. Komposti on ollut meillä todella järkevä hankinta. Syömme kotona lähes pelkästään kasvisruokaa ja bioastia täyttyy kukkuroilleen viikossa hedelmien ja vihannesten kuorista. Kierrätämme myös muutoin lähes kaiken mahdollisen, paperit, lasin, kartongit, säilykepurkit. Pyrimme ostamaan sellaisia tavaroita, jotka on tehty kestämään. Mielestäni on aivan käsittämätöntä, että esimerkiksi kodinkoneita tehdään kestämään vain muutama vuosi käyttöä.

Luontoystävällinen ruokailu on toinen jännittävä pohdinnan aihe, jossa itse kullakin taitaa aina olla tsempattavaa. Vaikka lihaa meillä ei syödä, niin ympäristöä yhtä lailla rasittavaa juustoa meillä kuluu paljon. Kasvisruokiin tulee usein lisättyä vuohenjuustoa, fetaa ja halloumia. En tiedä mikä olisi paras ekologinen vaihtoehto juustolle, mutta voisihan sitä koittaa vaihtaa resepteihin, jotka eivät sitä tarvitse. Kaukomailta kärrättyjä banaaneita ja viinirypäleitä meillä kuluu myöskin hurjia määriä. Naposteltavaksi voisi ensi syksynä kuivata vähän isomman satsin oman pihan omenalastuja.

Vaikka koitamme syödä sesongin mukaan, niin juureksia ja perunaa voisi edelleen lisätä ruokalistalle näin talvella. Viimeisen vuoden aikana talven kasvihuonetomaatit leivän päällä ovat vaihtuneet itse idätettyihin ituihin, mikä on myös askel ekologisempaan suuntaan. Lisäksi idut ovat hyviä! En tiedä miksi en aiemmin ole idätystä kokeillut, nyt meillä on tiskikaapissa lähes joka päivä idätyspurkki kallellaan. Ostin Ruohonjuuresta muovisen idätyspurkin ja on ollut todella kätevä käytössä. Muovipurkissa idut saa huuhdeltua helposti (pari kertaa päivässä pitää muistaa) ja laitteen teline pitää sitten purkin vinossa kulmassa tiskikaapissa, niin että ylimääräinen vesi valuu pois.

Ohjelmassakin tosin todettiin että ruuan kannalta pahin teko ympäristölle on se, että käyttökelpoista ruokaa heitetään hukkaan. Itsekin tulee usein töissä lounaalla otettua ruokaa lautaselle aivan liikaa ja usein heitettyä aika paljon pois. Kotona emme ole joutuneet hirveästi heittämään ruoka hukkaan, mutta ainahan tuonkin suhteen voisi skarpata. Sunnuntaina tein sitten hyvänä tekona spagettikastiketta tonnikalasta, tomaattikastikkeesta ja kermasta, kaikkia oli jäänyt sopivasti puoli purkillista edellisiltä ruokailuilta. Ja oli myös huisin hyvää!

Ohjelmasarja sai myös miettimään onko ilmastoystävällinen elämä mahdollista luopumatta oman elämän nautinnoista? Esimerkiksi miten suhtautua lentokoneella tehtyihin lomamatkoihin? Viime vuonna päätimme lomailla kotimaassa ulkomaan matkan sijaan, osittain juuri ekologisista syistä ja toisaalta siksi, että Suomessakin on niin paljon hienoja paikkoja, mitä ei ole vielä nähnyt. Sen jälkeen olen kyllä ajatellut, että tottahan ensi kesänä lähdetään pidemmälle. Kuitenkin muut tekevät surutta monta lentoa vuodessa Thaimaaseen ja New Yorkiin. Nyt aloin kuitenkin miettiä, pitäisikö lentoloma kaukomaille vaihtaa vaikka junamatkaan Norjaan, voisi itse asiassa olla hauskempikin kokemus. Ja säästetyillä rahoilla voisi laittaa maakellarin pihalle ja takan sisälle. :)

Yhdessä jaksoista annettiin viisi ohjetta ekologiseen matkailuun:

  1. Älä lennä.
  2. Käytä junaa.
  3. Vältä pikalauttoja.
  4. Lomaile pidempään ja harvemmin.
  5. Valitse ekohotelli, säästä sähköä ja vettä
Pidän varsinkin tuosta kohdasta neljä. En ole ikinä ollut esimerkiksi lyhyiden kaupunkilomien ystävä, mutta mielelläni lähtisin kuukaudeksi tai pariksi reppureissailemaan jonnekin päin maailmaa, tai vuokraisin asunnon jostain lempikaupungista. Hienoa jos sen voi tehdä hyvällä omallatunnolla. :) Kohta 5 on myös aika osuva, usein lomalla tulee lotrattua esimerkiksi suihkussa paljon pidempään ja avattua kaikki tarjolla olevat pikkupurkit shampoita ja hoitoaineita, ja buffetaamiaisilla tulee heitettyä enemmän ruokaa roskiin lautaselta kuin kotona viikossa. Kerran olin kuuntelemassa luentoa luontoystävällisestä matkailusta ja siellä sanottiin, että tutkimusten perusteella kulutus nousee suorassa suhteessa hotellin luksustason mukana.

Valitettavasti se vain usein on niin, että asiat jotka ovat rahakukkarolle ja ympäristölle kalliita, ovat vain yksinkertaisesti järjettömän hauskoja. Ehkä kuitenkin johonkin pieneen voi vaikuttaa, ja joskus valita jotain (lähes) yhtä hauskaa, mikä ei kuormita yhtä paljoa?

Myös pieniatekoja.fi sivulta löytyy hyviä artikkeleja aihepiiristä. Lisäksi Ilmastodieetin blogi löytyy täältä.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Ensimmäiset siemenet itäneet

Tasan viikko sitten laitoin kovalla tohinalla vuoden 2012 ensimmäiset siemenet itämään ja viikossa ovat jo melkein kaikki lähteneet kasvuun. Pari purkkia on edelleen kylpyhuoneen lattialämmityksen lämmössä, mutta jokaisesta lajikkeesta on jo ainakin yksi satsi itänyt ja muissakin on hyviä merkkejä. Turha oli siis huoli, että siemenet olisivat paleltuneet postilaatikossa. Tilaus nimittäin saapui pakkaspäivänä, enkä ollut heti vastaanottamassa kuorta. En tiedä onko se oikeasti kovinkaan suuri ongelma, ovathan siemenet kylmissä olosuhteissa jos jäävät maahan talveksi, mutta saattaa jonkun verran vaikuttaa itävyyteen, lajikkeesta riippuen.

Nyt siis taimikuvia pikkutaimista!

Iisopin taimia
Ennen siementen multaan laittoa käärin ne kosteaan talouspaperiin yön ajaksi. Sen pitäisi vauhdittaa itämistä, ja ainakin pelargonin idätys onnistui todella hyvin. Pelargonit venähtivät kahdessa päivässä jo muutaman sentin, ja nyt niissä on terhakat lehdet.

Pelargonin idätys
Pikkutaimina ikkunalaudalta löytyy siis iisoppia, pelargonia, munakoisoa, chiliä ja paprikaa. Lisää kuvia ja tarinoita taimien kasvusta lähiviikkoina. :)

torstai 16. helmikuuta 2012

Puutarhaloistoa talven keskelle ja paluu vanhaan osoitteeseen

Päätin tänään, että palaan tänne blogspotin puolelle. Visiitti wordpressiin jäi lyhyeksi, mutta parempi palata ennen kuin on enempää kirjoiteltuna tuolla. Tänään siirsin kaikki tammi-ja helmikuun jutut talteen tänne blogspot-osoitteeseen, jos ihmettelet miksi päivitysvirta näyttää hassulta.


Eli siis pahoittelut kaikille, jotka joutuvat päivittämään linkkilistansa, mutta tästä lähtien Kujeita ryytimaalla-blogi asustelee taas tässä osoitteessa. Kuvittelin, että saisin joitain juttuja toimimaan näpsäkämmin tuolla wordpressissä, mutta loppujen lopuksi juuri ne haluamani jutut eivät toimineetkaan.


Tässä vielä eilen mainostamani linkki: Jos kaipaat hetken kukoistavan puutarhan fiilistelyä, niin klikkaa itsesi tänne. Aivan upea sivusto, sekä kuvien että juttujen puolesta. Tähän ei yksinkertaisesti ole muuta lisättävää, kuin käy katsomassa ja nauti!

Pioni-ihastus (ja haaveita!)

Villin Pihan blogissa oli eilen ystävänpäivän kunniaksi kuvia pioneista. Siitä muistui mieleeni viime kesän pioni-ihastukseni. Aloin siis selvitellä miten noita ihanuuksia saisi omalle pihalle. Ensin törmäsin Kotilieden neuvoihin, joissa todettiin että pionit tulisi istuttaa syksyllä. Höh! Varmuuden vuoksi tsekkasin vielä pari muuta linkkiä haustani pionien istutus, ja Yhteishyvän artikkelissa taas ohjeistettiin istuttamaan pionit keväällä. Ota nyt tuostakin sitten taas selvää! Astiataimien ja juuripalojen suositeltavuudesta artikkelit näyttivät myös olevan eri mieltä.
Aurinkoa pionit vaativat, se ainakin meidän pihalla onnistuisi! Ja kumpuistutuksen ja kastelua poutasäällä, siitäkin todennäköisesti selviäisin. :)

Hmm, jotakin tällaista... (kuva lainattu Kotilieden sivuilta)
Jonkun verran projekti vaatii siis edelleen suunnittelua. Kotilieden jutussa vinkattiin pariin pioni-kirjaan, joista toista olen selaillutkin. Rea Peltolan ja Vesa Koivun Pionit kiinnitti huomioni kirjastossa joskus talvella. Kirjassa oli ainakin valtavan hienot kuvat. Käytännön vinkkien tasoa en muista, taisin keskittyä lähinnä valokuvainspiraatioon. Susanna Widlundhilta löytyy myös Pionit-niminen kirja (näyttäisi olevan tuolta bookysta saatavilla käytettynä), siitä en osaa sanoa mitään omasta kokemuksesta.
Nyt selailin pionikuvia googlessa ja haaveilin vaaleanpunaisesta ja korallinpunaisesta loistosta. Siihen taitaa kyllä olla vielä pitkä matka, jos vasta ensi syksynä alkaa istutuspuuhiin, eikä taida keväällä istutettujenkaan loisto olla vielä tänä vuonna parhaimmillaan.
Käykää muuten katsomassa Geraniumin blogissa juttu basilikojen kevätkasvatuksesta. Olen tainnut itsekin tuon Viherpihan vinkin joskus lukea: basilikaruukkuun pohjalle tavallista kukkamultaa ja päälle kerros kylvömultaa. Näin basilikat voivat kasvaa samassa ruukussa koko kesän. Basilikan taimien vähän vartuttua, ne ylettyvät juurillaan ravinteikkaampaan kukkamultaan. Maaliskuun lopulla basilikoissa oli jo peukalonpään kokoisia lehtiä. Tuo 'jo' siksi, että omat basilikani olivat siinä kunnossa vasta kesän lopulla johtuen innokkaasta harventajasta, joka oli tarvinnut pestoonsa basilikaa ja harventanut siinä toukokuussa juuri varttuneista pikkutaimista kaikki lehdet... No, yksi pieni sirkkalehti oli tainnut jokaiseen saada jäädä ja sen ansiosta toipuivat loppukesällä. :)

Chilit ja muut aikaiset lajikkeet itämään

Monessa paikkaa on jo fiilistelty uuden kasvukauden aloittamisella ja minäkin laitoin lauantaiaamuna vihdoin ensimmäisen satsin siemeniä itämään. Multaan pääsivät uusista vuoden 2012 siemenostoksista chilipaprika 'Apache', pelargoni 'Appleblossom', munakoiso 'Rosa Bianca', paprika 'New Aces', ja viime vuoden siemenpusseista basilika ja iisoppi. Muistan viime vuonna nähneeni jossain blogissa jo maaliskuussa komeita basilikan versoja, joten tänä vuonna aion itsekin olla ajoissa! Yleisesti basilikan kasvatusta suositellaan aloittamaan kai vasta huhtikuussa. Munakoisokin taitaa olla vähän aikaista idättää näin helmikuun alussa, mutta ajattelin että menee nyt tuossa samalla vaivalla. Istutuspurkkeina meillä toimii komea kokoelma viili-, raejuusto- ja jugurttipurkkeja, niitä kun tässä huushollissa tuntuu kertyvän. Jokin laakea astia olisi kyllä paljon parempi idätysastia. Pieneen viilipurkkiin ei kovin montaa siementä mahdu. Idätysmultana käytin tällä kertaa ihan tavallista kukkamultaa, varsinaisia siemenmultia ei ollut vielä tullut Prisman valikoimiin.
Tänään töiden jälkeen kävin kurkkaamassa oliko mikään itänyt, ja olihan siellä! Lattialämmön suojissa kylpyhuoneen lattialla näyttävät itävän nopeasti. Pelargoni oli itänyt jo melkein puoli senttiä, ja paprikassa oli pienet alut. Osan basilikoista toin viikonloppuna yläkertaan, mutta pitänee kiikuttaa ne alakertaan hetkeksi asustelemaan. Ikkunalaudalla on kuitenkin näillä keleillä vilpoista ja pientä vetoa. Sitten kun ovat päässeet kasvun alkuun, niin voi tuoda takaisin aurinkoon.
Taitaa tulla taas valokuvaton blogipäivitys. Kovin paljon kuvattavaa noissa taimien aluissa ei nimittäin vielä ole!

Tee se itse lintujen ruokintateline osa 2

Pakko laittaa tännekin tämä kuva, johon törmäsin. Aivan loistava idea kierrättää vanha haitari-vieteri (vai miksi sitä sanotaan) vaikka lasten lelusta, pikkulintujen ruokintatelineeksi. Lintu kuvassa tosin taitaa olla eksoottinen täällä Suomessa. Kuvan ja jutun löysin täältä.
Tähän lintujen ruokintatelineeksi (talveksi tai miksei muulloinkin) tarvitset täytteeksi vähän isompaa tavaraa, kuin perinteiset auringonkukansiemenet. Alkuperäisessä jutussa on suositeltu maapähkinöitä. Hauskan näköinen tuo kyllä on, pitää vain keksiä mitä sinne laittaisi sisälle ja mille linnuille!
Jos lintujen ruokintapaikkojen rakentaminen itse kiinnostaa, niin katso myös aikaisempi juttu aiheesta. Joululahjaksi saimme saviruukkuun tehtyjä linnunruokapaikkoja, mutta tämä on kyllä ehkä vielä asteen persoonallisemman näköinen. :)

Lintujen ruokintataline tee-se-itse kierrättämällä vanha lelu tms venyvä vieteri

Odlingslimpa - lehtikompostit kasaan ja viljelemään!

Kuulin tällaisesta kummallisuudesta kuin Odlingslimpa (viljelylimppu) Karolinan Puutarha -blogista, joka taas oli bongannut sen täältä tuolta Ruotsin puolelta. Limppuun kasataan oksia, lehtiä, ruohosilppua ja muuta kompostimateriaalia kerroksittain. Ainakin savimaalla viljelyyn tuo näyttäisi tosiaan sopivan, ja meilläkin olisi kätevä kun on ollut ongelmia minne saada mahtumaan kaikki haravoidut lehdet syksyllä. Tuollaisiin voisi sitten siististi kasata, tai no, en tiedä miten siistiltä kasa kuitenkaan näyttää... :) Tomaateille, kurkuille, ja muille lämpöä kaipaaville kasveille kompostoituva kasa on silti takuulla melkoisen mukava kasvupaikka.
Odlingslimpasta kerrotaan ruotsalaisessa Lena Israelssonin kirjassa Handbok för köksträdgarden. Tutkailin tuolta Bookysta muutenkin Israelssonin tarjontaa, ja muutkin kirjat näyttivät mielenkiintoisilta! Tästä klikkaamalla pääset itsekin selailemaan. Uusi, vuonna 2011, ilmestynyt Oma keittiöpuutarha 'sopii erityisesti kaupunkien ja taajamien puutarhaharrastajille, joilla on niukasti viljelytilaa. Pääpaino on nopeasti ja pitkään satoa antavissa lajeissa. Aluksi käydään läpi viljelyn perusteet: kasvimaan suunnittelu, kasvuun vaikuttavat tekijät, kompostointi, lannoitus, kylvö ja istutus, harson ja erilaisten suojusten hyödyt sekä kasvien hoito. Varastointimenetelmistä käsitellään pakastaminen ja kuivaus. Vihannekset on ryhmitelty herneisiin ja papuihin, lehti-, juuri-, sipuli- ja kaalikasveihin sekä monivuotisiin vihanneksiin. Puutarhurin apuna ovat viljelykalenteri ja kylvötaulukko.'
Lena Israelsson on ruotsalainen toimittaja ja itsekin intohimoinen viljelijä. Oma keittiöpuutarha esittelee runsain kuvin ja tiivistetysti samat asiat kuin hänen suosittu Keittiöpuutarhuri-kirjansa (2002).
Näyttää tosiaan hyvältä ja voipi olla, että lähtee tuo kirja tilaukseen. Onko joku tutustunut Israelssonin kirjoihin aiemmin? Kuulisin mielelläni kommentteja!

Tee itse riippuva teline lintujen talviruokintaan

Saimme joululahjaksi tällaisen itsetehdyn riippuvan ruokatelineen lintujen houkuttelemiseksi pihalle. Mukana tuli toki myös lintukirja, jotta tunnistaisimme pihan vierailijat. :) Tämä teline lintujen talviruokintaan on helppo toteuttaa vanhaan saviruukkuun. Tarvitset vain siemeniä, pähkinärouhetta ja rasvaa (nämä oli tehty kookosrasvaan), sekä ruukun ja nauhan pätkän. Vinkkinä saimme vielä seuraavaa toteutusta varten, että kookosrasvaan kannattaa sekoittaa myös ruokaöljyä, niin massa ei mene niin kovaksi pakkasilla.
Helppo itsetehty lintujen ruokintapaikka - tee se näin:
  1. Sulata rasva kattilassa.
  2. Sekoita joukkoon linnunsiemeniä ja esimerkiksi maapähkinöitä (kannattaa rouhia).
  3. Pujota pohjan reiästä ripustuskoukku ja käännä ruukku oikein päin. Tiivistä reikää niin, ettei massa valu ulos. Kaada pähkinäöljyseos ruukkuun ja laita keskelle nauha. Anna jähmettyä.
Periaatteessa voisi toteuttaa myös niin, että yksi pitkä naru menee ruukun läpi, jolloin samaa pätkää käyttäisi myös ripustukseen. Metallinen ripustuskoukku on kuitenkin parempi, niin eivät pääse oravat telineen päältä tihutöihin lintulaudalle.


Rasvaseos linnuille kukkaruukussa - helposti toteutettava lintujen ruokintapaikka

Vuosi 2011: Puutarhavuosi meillä


Maaliskuusssa meillä näytti tältä. Tavarat muuttolaatikossa ja pienet taimet maitopurkeissa. Uudessa kodissa käytiin jo retkellä leikkaamassa omenapuut.

Huhtikuussa olivat pelargonian taimet hyvässä kasvussa, ja viherkasvitkin kukoistivat. Muuton jälkeen ovat meillä kaikki rahapuut kuolleet, lieneekö merkki jostain... Orvokit haettiin torilta kuistia koristamaan.

Toukokuussa kukkivat narsissit ja tulppaanit. Kävimme myös perennatorilla hankkimassa takakontillisen uutta, rentoakankaalia, perunoita, valkosipulia, ja torilta yrttimaan ainekset. Toukokuun lopulla ostettiin ruohonleikkuri ja voikukista laitettiin voikukkaviiniä tekeytymään.

Kesäkuussa nautiskeltiin ruohosipulista ja juhannusruusujen kukinnasta, kuvattiin mökkitietä juhannuksena. Mangoldista saatiin jo satoa.

Heinä- ja elokuussa kerättiin satoa enemmänkin; kriikunoita, omenoita ja mansikoita. 

Syyskuussa vietiin loput omenat tuoremehuasemalle ja retkeiltiin Karkalinniemen kansallispuistossa, Mehut riittivät empiirisen tutkimuksen perusteella joulukuun toiselle viikolle, ensi vuonna pitää haalia enemmän raaka-ainetta kasaan.

Lokakuussa laajennettin kasvimaa ja 'kesäkukat', eli kosmoskukat, kukkivat vihdoin ylhäisessä kolmen metrin korkeudessaan. Onneksi oli lämmin syksy, niin kukkivat edes tuolloin, muutoin näistä ei olisi saanut muuta irti kuin vierailijoiden kommentit 'kas, tilliä kukkapenkissä'....

Marraskuussa oli jo kunnon yöpakkasia, joiden jälkeen piha näytti lumettomana niin kauniilta. Tuliaisena saatiin amaryllis keittiöön. Tarkoitus oli koittaa säilyttää amaryllis ensi vuoteen, mutta johonkin oli kukka hävinnyt  loppiaisena viimeisen kukintonsa jälkeen...

Joulukuussa näytti tältä: Ensilumi ja Tapani-myrskyn jäljet naapurustossa.