Kevätpuuhia

Onkohan yhtään puutarhuria joka ei olisi tällä viikolla nautiskellut auringonpaisteesta pihahommien parissa? Minusta tämä viikko on ollut erityisen upea ja puutarhahommat aivan ihmeellisen nautinnollisia. Upea auringonpaiste ja raikas ilma tekevät hyvää talven jälkeen.

Liljan alut auringonpaisteessa

Meillä ei vielä kuki ulkosalla mikään. En tiedä mihin krookukset ovat hävinneet, niitä oli ensimmäisenä vuotena paljon ja sitten kukinta on pikku hiljaa hiipunut. Tai sitten lemmikkirusakkomme käy napsimassa nuput. Kävelyllä ihastelin krookuksia naapurin pihalla, mutten kehdannut napata kuvaa.

Tulppaanit ja narsissit alullaan

Skilloista saamme nauttia pian. Niitä on hevoskastanjan alla upea niitty, yksi lempipaikoistani näin keväällä.

Skillat nupulla

Harjaneilikat kirsikkapuun alla näyttävät näin keväällä surkeilta. Uskoisiko sitä, että tuosta nousevat vielä upeat kukat?

Omenapuiden oksia on valtava kasa, oli kyllä aika leikkaaminen ja kerääminen... Pinosin nämä näkyvästi auton viereen, joten ehkä tulee ryhdyttyä silppuuhommiin kun ovat vastassa aina pihaan kaartaessa. ;)

Kunpa ikkunanpesu houkuttaisi yhtä paljon kuin pihalla kamera kaulassa kuljeskelu... Toisaalta eihän noita ikkunoita aurinkoisella ilmalla saisikaan pestä. :)

Aurinkoista sunnuntaita, puuhastelette sitten sisällä tai ulkona!

Omenapuiden leikkuusta

Joka keväinen urakka on nyt puoliksi hoidettu. Eli olen leikannut kaikki pystyvesat omalta ulottuvuudeltani. :) Ja kuten joka kevät, pohdin taas leikkaammeko omenapuita väärin kun tekevät vesoja niin runsaasti? Tässä kuvamateriaalia leikkausprojektin alkuvaiheilta:

Mitä mieltä olette, onko tilanne paha? Tuosta on siis jo muutamia alimpia vesoja saksittu pois. Omenapuita on leikattu joka vuosi jo ennen meitä, joten uudesta 'järkytyksestä' puille ei ole kyse.

Kaikissa lukemissani ohjeissa käsketään leikkaamaan pystyyn kasvavat vesat pois, ja näin olemme toimineet. Naapurustossa olen nähnyt kuitenkin, että puihin on jätetty esimerkiksi puolet vesoista puuhun ja vain puolet on poistettu.

Ja loppuun jotain kaunista - ihana ruukku valkoisia helmililjoja, ja ihana kevät ja kevään valo... Aurinkoista viikkoa!

Omena Amorosa

Edelliskesänä istutettu syysomena Amorosa teki yhden hedelmän. Tätä on nokittu hieman, mutta nyt alkaa näyttää siltä että pian voisi maistaa. Pitäisikö jo ennen kuin joku muu kerkiää? 

Syysomenapuu Amorosa

Taustalla erinäisiä oksien taivutusvirityksiä...

Kuvasatoa

Eilen avautuivat ensimmäiset unikot. Aivan erinäköisiä kuin viime vuonna, onkohan jokin oma sekoitus siementenkeruun ansiosta. Pidin koko talven unikon koristeellisia siemenkotia esillä. Heitin nekin vihdoin viime viikolla menemään ja viimeisiä siemeniä ropisi sinne tänne myös sisätiloissa.

Unikot

Unikot

Iisoppi kukkii portillamme. Tämä on niin kaunis, että voisi laittaa koko kapean penkin vain tätä. Nyt on rinnalla sormustinkukkia ja kauas kasvimaalta eksynyt villirucola, joka on levinnyt kuin viimeistä päivää.

Iisoppi

Karvasinilatvan kukintaa odotan! Nämä kylvin itse siemenistä keväällä ja ovat viihtyneet ilmeisesti hyvin. Luulin näitä siniseksi, kuten alla olevat serkkunsa lehtosinilatvat, mutta näyttää valkoiselta. :)

Uuteen pikkupuuhumme Amorosaan on tulossa muutama maistiainen. Ilmeisesti taivutusviritykset, joita myös kuvassa, ovat toimineet.

Ja kesäkurpitsat kukkivat!

Ensimmäinen tomaatti on myös maistettu malttamattomina. Luullakseni tämä on Tumbler lajiketta, vaikka maalarinteippimerkkauksista ei enää tahdokaan saada selvää. Oli suloisen makea ja nyt odotetaan loppujen kypsymistä...

Toukokuun kuvia

Onpa ihmeellistä miten taas koitti se aika, että puutarhasta löytyy taas jotain valokuvan arvoista. Hedelmäpuissa on nuput, samoin marjapensaissa, raparperi ja yrtit ovat jo hurahtaneet kasvuun ja tulppaanit ja narsissit kukkivat. Nopeasti kevät sitten tuli kun pääsi alkuun, ja helteestäkin on saatu nauttia. Pari tomaattia aion jättää täksi yöksi jo ulos totuttelemaan ja tänään tehdään raparperipiirakkaa.

Tällaisia tulppaaneja tuli niistä, joita viime lokakuussa istutin. Kuvassa ne ovat mielestäni vaaleanpunaisempia ja keskusta on valkoisempi, eikä tuollainen kellerttävä. Kauniita joka tapauksessa! Nämä ovat vähän orpona keskellä pihaa, joten lähiympäristö ei ole kovin kuvauksellinen. Siihen on kyllä suunnitteilla kukkapenkki. ;)

Viime syksyn tulppaani-istutuksia

Sama tulppaani sivulta

Ensimmäisenä vuonna istutimme kaksi makeakirsikkapuuta. Toisessa on nyt näin paljon kukkia ja toisessa vähän vähemmän, toivottavasti pölytys onnistuu niin että saamme maistaa vihdoin satoakin. Piti oikein tarkistaa, syyskuussa 2011 nämä on istutettu. Ja tuo, jossa on enemmän kukkia on lajiketta Meelika ja vähempi kukkainen on Viljandin keltainen. Korkeutta nämä ovat kasvaneet melkoisesti viime vuodesta molemmat.

Meelika

Viljandin keltainen

Karviaiden kukat ovat melko huomaamattomat. Meillä on kolme pientä karviaispensaan tainta. Yksi Hinnonmäen keltainen ja kaksi Lepaan punaista, ei siis mitään eksoottista.

Karviainen

Punaviinimarja on aivan täynnä kukkia.

Ja omenapuut vasta aivan nupuillaan. 2011 kukkivat aivan toukokuun lopulla, saa nähdä keritäänkö siihen tänä vuonna.

Omenapuun nuput

 Mutta nyt raparperipiirakan leipomispuuhin!

Sulaa sulaa

Sulaa, sulaa, vai sulaako? Meillä alkaa taimikehikko jo pilkistää lupaavasti lumesta odotellen melonin taimia. Vielä eivät ole edes siemenet mullassa, kylvö tuntui taas tänään hieman varhaiselta kun säätiedotuksessa luvattiin lumisadetta ensi viikoksi!

Tässä se melonilaatikko odottelee kinosten saartamana

Kirsikkapuissa on toiveikkaat nuput. Yhdistettynä viikonlopun upeaan auringonpaisteeseen on ilmassa jo lopaus keväästä.

Kirsikkapuun nuput

Ollaan ahkeroitu ja leikattu myös omenapuut. Viime viikonloppuna tätä kuvassa olevaa puuta leikatessa oli tässä omenapuun alla vielä kinokset. Kyllä se lumi sulaa!

Leikattu omenapuu

Ovatkohan nämä harjaneilikat kirsikkapuun juurella jo lähteneet kasvuun kun näyttävät niin vihreiltä?

Toinen kukkapenkin tynkä näyttää surkealta. Pioneita en leikannut syksyllä, kuten kuvasta näkyy.

Viime vuonna aloittamani kukkapenkki, joka toivottavasti etenee tänä kesänä

Lumen alta ovat paljastuneet myös nämä mehikukat, joita ihalin jo ensimmäisenä vuonna.

Ihana auringonpaiste! Vihdoin!

Sisällä pelakuut ovat innostuneet tekemään jo nuppuja. Meidän pelargonimme elävät vuodesta toiseen näköjään pettämättömässä aikataulussa. 9. huhtikuuta viime vuonna aloittelivat kukintaa...

Pelakuut selvisivät taas talvesta kuistilla

Perennat kukoistavat ja sisätaimia karaistaan

Hopeahärkki, rentoakankaali ja tulppaanit kukoistavat. Myös tähän asti sisällä kasvaneet kurpitsat ovat päässeet tällä viikolla päivittäin ulos karaistumaan. Joko ne uskaltaisi istuttaa pysyvästi ulos, vai kannattaako odottaa kun ensi viikoksi on luvattu viileämpää ja sateista? En ole uskaltanut käydä kasvimaalla tutkailemassa millaista tuhoa etanat ovat jo ehtineet tehdä.

Tässä siis kuvapäivitystä omalta pihalta. Kuvat on otettu sunnuntaina auringonpaisteessa, kyllä meilläkin tänään sataa...

Viime vuonna istutettu omenapuu kukkii nyt ensimmäistä kertaa, kyseessä Amorosa lajike. Ihanat vaaleanpunertavat kukat, niitä on puussa viitisen kappaletta. Olisi mukavaa jos tänä vuonna saisi puusta jo pienen maistiaisen. Kirsikkamaistijaisia ei taida tulla, toinen puu ei kukkinut ollenkaan, joten pölytys ei tainnut onnistua.

Hopeahärkki parhaassa kukinnassaan

Kurpitsan taimet karaistumassa

Mansikka on kukkii ja ensimmäiset raakileet ovat näkyvissä

Omenapuun kukka

Punavalkoinen tulppaani on kauneimpia kukkijoita pihallamme

Rentoakankaalit kukkivat

Ruiskaunokit kasvavat kohisten

Ruohosipulikin on nupullaan

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden kevätlannoitus

Annoimme hedelmäpuille (omenat ja kirsikka) ja marjapensaille kevätlannoitteeksi Biolanin hevonkakka-lannoitetta. Lannoite tuoksui lupaavasti tallilta, toivottavasti puut ja pensaatkin tykkäävät. Tänään sataa muuten täälläkin, joten ihanat aurinkoiset kuvat ovat viikonlopulta.

Biolanin uutuus hevonkakka-lannoite

Biolan Hevonkakka Lannoite on hygieeninen kompostoidusta hevosenlannasta valmistettu luomulannoite. Lannoite on kuivattu ja rakeistettu, joten sitä on helppoa ja siistiä käsitellä. Hevonkakka Lannoite sisältää kaikki kasvien tarvitsemat pää- ja hivenravinteet luonnollisessa muodossa. Lannoitteen käyttö lisää maan humuspitoisuutta ja antaa ravintoa myös maaperän tarpeellisille pieneliöille ja kastemadoille.

Pussin ohjeissa kehotettiin tekemään noin 30 cm syviä reikiä puun tai pensaan ympärille, ja täyttämään reiät lannoitteella. Ilmeisesti pääsee sitten näin parhaiten imeytymään puun juuriston käyttöön. Rautakanki tms sopii hyvin tähän tarkoitukseen.

Kevätlannoitus

Tätä saivat siis viime kesänä istutetut kirsikkapuut ja omenapuu, sekä pihamme vanhat kitukasvuiset marjapensaat. Vähän annettiin myös lannoitteeksi mustaselja-pensaalle, jonka kasvupaikka näyttää olevan liian kuiva ja vähäravinteinen penkereen päällä (muuttoa suunnitellaan).

Lisäksi laitoimme uuden omenapuun sivuoksia taivutukseen. Vähän kuin joulukuusta koristelisi näin huhtikuussa. Tarkoituksena siis, että oksat kasvaisivat mahdollisimman vaakasuorassa. Vanha Kotipuutarhan hyötykasvit-opas kertoo että jyrkästi ylöspäin kasvavat versot keskittyvät kasvamiseen, kun taas vaaka-asentoon taivutettuun oksaan kehittyy kukka-aiheita.

Satoa odotellessa. :)

Uusia hedelmäpuita

Pihamaalla on taas rymsteerattu ja istutettu uusia hedelmäpuita. Totesimme nimittäin että sadonkorjuusta puuttuivat ehdottomasti makeat kirsikat. Omenatkin kypsyivät kaikki yhtä aikaa, joten hankimme myös yhden talviomenapuun tasapainottamaan.

Puut haimme kotiin Lohjan Taimiteutarilta, joka myy laajaa valikoimaa hedelmäpuita ja myös jalostaa niitä ja toimittaa muille taimitarhoille. Paikka on todella siisti ja hyvin hoidettu, joten voin suositella tällä suunnalla.

Tällä kertaa näimme myös vähän vaivaa istutuspaikkojen suunnittelussa ja istutuskuoppien kaivuussa. Sen verran hintavia puut kuitenkin ovat ettei niitä tullut vain heitettyä sinne tänne niin kuin joitain muita istutuksia... Myös jänisverkot asennettiin paikoilleen.

Tässä alla kirsikkapuumme; etualalla Meelika (menestymisvyöhyke I-?) ja taaempana Viljandin keltainen (menestymisvyöhyke I-II). Molempien lajikelaput kertovat, että ovat itspölyttyviä, mutta ohjeistivat taimitarhalla kuitenkin hankkimaan kahta eri lajiketta jotta sato on parempi.


Talviomenapuun lajike on Amorosa (menestymisvyöhyke I-II). Hedelmien pitäisi kypsyä lokakuun aikana, en tiedä voiko tuota siis aivan talviomenapuuksi sanoa vai olisiko kuitenkin ennemmin syyslajiketta.


Pihan vanhat kannot käytiin kuukausi sitten jyrsimässä. Aukkoihin heittelimme nurmikon siemeniä, ja nyt näyttää tältä. Yllättävää kyllä etteivät rikkaruohot ehtineet ensin!


Nyt sitten vain vesikielellä satoa odottelemaan! Jos jo ensi vuonna saisi maistaa ensimmäisen kirsikan, tai ainakin kunpa puut säilyisivät talven yli. Nuo makeakirsikat ovat kuitenkin arkoja kylmille talville ja viime vuosinahan on pakkasta riittänyt. Suojaistahan täällä seutuvilla kuitenkin on, joten säilymistodennäköisyys on toivottavasti kohtalainen. Ihanan vihreää muuten kaikki vielä kuvissa, muutama hetki taitaa tätä olla vielä jäljellä...

Omenapuut kukkivat

Omenapuut kukkivat vihdoin. Viikonloppu oli kyllä niin sateinen, että osa kukista on jo lakastunut ja tippunut. Näinkö nopeasti se on ohi :( Onneksi sentään kasvimaa pitää sateesta! Ja valitettavasti myös etanat... Toistaiseksi vain muutamassa pavunlehdessä on repaleita, mutta painajaiskuvissa odotan sitä päivää kun koko sato on syöty.

Yhdessä puussa ei ole kuin nämä muutamat kukat. Puolet oksista ovat kuivuneen ja kuolleen näköisiä. Ei yhtään nuppua ja lehtiäkin vain toisella puolen puuta...

Mutta toivo on noissa kahdessa uudessa oksassa!

Omenapuiden leikkaus

Ahersimme omenapuiden kimpussa tänään melkein kolme tuntia, oli aikamoinen urakka! Huomasin, että alkoi olla jo vähän myöhäinen aika leikkuulle, silmut olivat jo tuloillaan. Lisäksi omenapuut pitäisi kaiketi leikata pilvisenä päivänä ja tänään tietenkin paistoi mahdollisimman kaunis kevätaurinko. Toivottavasti emme nyt heti alkuun onnistuneet tuhoamaan vanhoja puita...

Tässä upouusi Fiskarsin leikkuuvarsi työn touhussa... Oli kätevä ja onneksi toiselle meistä myös tarpeeksi pitkä, itse en aivan kaikkeen ylettänyt.

Tällaisia kasoja saatiin aikaiseksi viitisen kappaletta...


Muutakin elämää on alkanut pilkistää lumen alta...

Myös kotona projektit ikkunalaudalla edistyvät hyvin. Eka satsi pelargonioita koulittiin omiin ruukkuihinsa ja herneenversoja saa jo napsia hyvää tahtia.