Kuvia uusista istutuksista

Viime kesänä tehty rodopenkki näyttää melko miniltä verrattuna viime aikoina naapurustossa vastaan tulleisiin. Ehkä tähän kuvaan on hauska palata kymmenen vuoden kuluttua. Tosin myös taimet ovat melko lähellä toisiaan mikäli tuosta alkavat kasvaa ja vallata tilaa.

Vasemmalla oranssi revontuliatsalea (Rhodorendron 'Mandarin Lights') joka kukki upeasti muutama viikko sitten, edessä taponlehti äidin puutarhasta, oikealla se alppiruusun taimi (Haaga), keskellä jaloangervoa, takana on vielä kalmia (Kalmia Augustifolia 'Rubra'), joka ei näy kuvaan.

2016 kesällä istutettiin myös päärynäpuu Pepi, sen juurella rentoakankaalia ja mäkimeiramia. Tänne istutin myös joulun hyasinttien sipulit, mutta niiden ylös kuopsuttelu on ollut kanasten lempipuuhaa.

Siemenistä alun perin kylvetyt lehtosinilatvat ovat vihdoin löytäneet paikkansa ja kukkivat upeasti. Muutoinkin puutarhassa alkaa nyt viiden, kuuden vuoden opettelun jälkeen tulla onnistumisia. 

Mikä vaivaa toista kirsikkapuuta?

Jokin on kovin lannistanut toisen meidän kirsikkapuun taimistamme. Tiedä sitten mikä on ollut, ja mitenköhän mahtaa käydä... :(


Vertailun vuoksi alla toinen puuntaimi, se aivan huhkuu elinvoimaa tuon toisen rinnalla.

Kriikunapuu

Toukokuussa kyselin mikä puu tämä on. On pitänyt täällä kertoa jo aiemminkin, että vahvistui kriikunapuuksi. Kuvasta on jo vähän aikaa, mutta satoa puu tuotti ämpärillisen verran. Makeita pieniä hedelmiä, kuin luumut, mutta siemen oli hedelmälihassa tiukemmin kiinni kuin luumuissa.


Aika homma olisi jos noista alkaisi hilloa tai muuta tekemään, sen verran vähän on hedelmää verrattuna kiven kokoon. Tai voisihan sen siivilöidä, niin ei tarvitsisi plokata... Mutta maistuivat oikein mainiolta tuoreeltaankin, aikamoisia määriä sai vain popsia kun hedelmät kypsyivät yhtäkkiä muutaman päivän sisään!

Uusia hedelmäpuita

Pihamaalla on taas rymsteerattu ja istutettu uusia hedelmäpuita. Totesimme nimittäin että sadonkorjuusta puuttuivat ehdottomasti makeat kirsikat. Omenatkin kypsyivät kaikki yhtä aikaa, joten hankimme myös yhden talviomenapuun tasapainottamaan.

Puut haimme kotiin Lohjan Taimiteutarilta, joka myy laajaa valikoimaa hedelmäpuita ja myös jalostaa niitä ja toimittaa muille taimitarhoille. Paikka on todella siisti ja hyvin hoidettu, joten voin suositella tällä suunnalla.

Tällä kertaa näimme myös vähän vaivaa istutuspaikkojen suunnittelussa ja istutuskuoppien kaivuussa. Sen verran hintavia puut kuitenkin ovat ettei niitä tullut vain heitettyä sinne tänne niin kuin joitain muita istutuksia... Myös jänisverkot asennettiin paikoilleen.

Tässä alla kirsikkapuumme; etualalla Meelika (menestymisvyöhyke I-?) ja taaempana Viljandin keltainen (menestymisvyöhyke I-II). Molempien lajikelaput kertovat, että ovat itspölyttyviä, mutta ohjeistivat taimitarhalla kuitenkin hankkimaan kahta eri lajiketta jotta sato on parempi.


Talviomenapuun lajike on Amorosa (menestymisvyöhyke I-II). Hedelmien pitäisi kypsyä lokakuun aikana, en tiedä voiko tuota siis aivan talviomenapuuksi sanoa vai olisiko kuitenkin ennemmin syyslajiketta.


Pihan vanhat kannot käytiin kuukausi sitten jyrsimässä. Aukkoihin heittelimme nurmikon siemeniä, ja nyt näyttää tältä. Yllättävää kyllä etteivät rikkaruohot ehtineet ensin!


Nyt sitten vain vesikielellä satoa odottelemaan! Jos jo ensi vuonna saisi maistaa ensimmäisen kirsikan, tai ainakin kunpa puut säilyisivät talven yli. Nuo makeakirsikat ovat kuitenkin arkoja kylmille talville ja viime vuosinahan on pakkasta riittänyt. Suojaistahan täällä seutuvilla kuitenkin on, joten säilymistodennäköisyys on toivottavasti kohtalainen. Ihanan vihreää muuten kaikki vielä kuvissa, muutama hetki taitaa tätä olla vielä jäljellä...